« Takaisin

Tuli pullaa, piti olla naanleipää

Rakastan naanleipää, siis sellaista sopivan sitkeää ja pinnaltaan rapeaa. Intiassa olen syönyt huiman hyvää, intialaisissa ravintoloissa todella hyvää. Kotona on toistaiseksi onnistunut sinne päin.

Iltapäivälehti vinkkasi naanleivän ohjeesta. Olin kiireinen ja delegoin homman apukokki Arskalle. Hän luki reseptin ja pyysi het konsultaatiota: 2 rkl kuivahiivaa ja 1 tl leivinjauhetta - voiko olla totta? Kuulosti ihan älyttömältä määrältä, mutta päätettiin luottaa painettuun sanaan. 

Leipominen meni kuta kuinkin ohjeiden mukaan. Taikina todella kohosi kaksinkertaiseksi. Uskon, että sen olisi saanut kohoamaan vaikka viisinkertaiseksi.

Naanleivät näyttivät hyvältä uunista tultuaan. Voideltiin ja ihan pian maistettiin. Kuka enää tässä vaiheessa yllättyy... leivät maistuivat hiivalle ja leivinjauheelle. Sitkeyttä ja rapeutta ei ollut, oli kuohkeaa pullaa. Tosin oikea pulla on parempaa. 

Lämpimänä syötiin kanan ja jugurttikastikkeen kanssa pienet palat. Loput meni roskiin. Täytynee kaivaa jostain se vanha oma ohje... joka sekään ei ole vielä täydellinen.